Istuin ikkunan eteen ja katsoin ulos. Ulkona oli pimeää ja satoi lunta. Palelin, joten hain villapaidan päälleni. Kaivoin laatikostani esiin vihon, jossa oli pieni muistokirjoitus. Olin kirjoittanut sen viime talvena, kun ulkona oli ollut samanlainen sää kuin nyt. Odotin häntä kotiin, mutta hän ei koskaan tullut. Odotin monta tuntia pimeässä, ikkunasta ulos tuijottaen ja viimein luovuin odottamisesta. Seuraavana päivänä sain kuulla, että tie oli ollut sinä yönä liukas ja keli huono ja hän oli nyt ikuisesti poissa. Nyt luin muistokirjotuksen ääneen ja sytytin kynttilän ikkunanlaudalle. Vilkutin ulkona leijaileville lumihiutaleille ja taivaalla loistaville tähdille. Kuiskasin hiljaa:
-Rakastan sinua pikkusisko...
Tämän jälkeen puhalsin kynttilän sammuksiin ja pyyhkäisin poskellani kimaltelevan kyyneleen pois...>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti