Mä en osannut paremmin rakastaa sua.
Mä tein sen tavallani, miksei se kelvannut sulle?
Sä lähdit, ei susta näy enää jälkeäkään.
Sun lähdön mukana lähdin minäkin,
oon tyhjä kuin autiotalo.
Mä kuljen sieluttomana ympäri kaupunkia,
etsin sua, vaikka tiedän, et sä et oo siellä.
Mä tekisin kaiken toisin, jos vaan voisin.
Mut tehty mikä tehty,
ei sitä saa enää muutettua.
Mä olin tyhmä, luulin oikeesti,
että sä oisit siinä aina.
Ja nyt mun sydän on särkynyt
pieniksi pirstaleiksi.
Kuka korjaisi pienen, haurastuneen sydämen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti