Sinä

Sinä kuljet minun ohitseni. Päivittäin sinä kuljet ohi aivan läheltä ja minä voin  haistaa hiustesi tuoksun, nähdä silmiesi hymyn ja tuntea askeltesi kaiun lattiaa vasten. Voisin kietoa käteni ympärillesi, niin läheltä sinä kuljet. Voisin sivellä kasvojasi ja suudella otsallesi karannutta hiuskiehkuraa. Tämän kaiken voisin tehdä ja paljon muutakin, jollet sinä kuitenkin kulkisi niin kaukana minusta. Vieraus venyttää meitä erottavat kolme senttimetriä valovuosiksi, joiden yli en pysty kurkottamaan.

Sinä olet sanonut minulle niin vähän, että lauseet voisi laskea kahden käden sormilla. Minäkään en ole puhunut sinulle, paitsi ajatuksissani joka hetki. Ajatuksissani minä kerron sinulle helliä salaisuuksia.

Haluaisin suudella sinua sateessa, kun pisarat tanssivat ympärillämme kuin kyyneleet, jotka eivät muista, että niiden pitäisi surra.

Haluaisin maalata sormiisi mietiskelevien aaltojen värit.

Miksi minun on niin vaikea lähestyä sinua? Olen kai ajatuksissani luonut sinusta kuvan, johon olen ihastunut ja jota en halua rikkoa. Se on typerää. Mielikuvaa ei voi halata. Tahtoisin oppia tuntemaan sinut oikein kunnolla, vaikka et sitten olisikaan mitään sellaista kuin olen kuvitellut. En halua vain haavekuvia, tahdon tutustua todelliseen ihmiseen. Mutta en vain saa sitä tehdyksi. Lähelläsi minut valtaa pelko siitä, että inhoat minua, vaikka et edes tunne minua. Yritän selittää itselleni, että ethän sinä voi inhota ketään, jota et tunne.

Kuinka minä sitten voin olla ihastunut johonkuhun, jota en tunne?

Sinä tulet uniini melkein joka yö. Sinä hymyilet minulle ja kävelet minua kohti. Katsot minua silmiin, enkä väistä katsettasi. Unissani minä olen rohkea ja itsevarma. Voisin suojella sinua kaikelta. Unissani me matkaamme kaukaisiin maihin, joista kukaan ei ole koskaan kuullut mitään. Meidän yllämme taivas kaartuu korkeana ja ihmeellisen värisenä. Se on niin kaunis, että meidän on pakko katsoa toisiimme, jotta emme pakahtuisi. Sinun silmäsi ovat syvät ja tummat. En osaa täysin tulkita katsettasi, mutta se on niin oudon kiehtova, että minua alkaa itkettää.

Herään siihen, että olen itkun partaalla. Painan kasvoni tyynyä vasten, mutta kyyneleet eivät tule. Miksi minun täytyy herätä, kun unissani olen niin paljon onnellisempi?

Sinä olet jo osa elämääni ja minusta tuntuu siltä, että nämä minun tunteeni sinua kohtaan ovat tärkeämpiä kuin mikään muu aiempi elämässäni. Siksi minun täytyy noukkia sisältäni itsevarmuuteni hiukkaset ja tulla juttlemaan sinulle. Meistä täytyy tulla ystävät. Minun täytyy ainakin yrittää, koska muutoin vietän koko loppuelämäni kirjoittamalla sinulle tällaisia samanlaisia tekestejä, joita sinä et koskaan tule näkemään.