Olen oppinut mitä on kaipaus

Olen oppinut, mitä on kaipaus. Olen oppinut tuntemaan ikävän ja tyhjyyden, jotka kiertelevät ympärilläni. Olen saanut huomata kuinka pitkiä ja hiljaisia yöt ovat.

Hän oli elämässäni ehkä vain vähän aikaa. Maailmankaikkeuden historian kannalta meidän tuttavuutemme oli vain henkäys. Me tulemme molemmat tapaamaan elämässämme vielä niin paljon ihmisiä, ettei kohtaamisemme tule olemaan kuin ehkä yksi satojen joukossa. Lausutuilla sanoilla ei kai ole kymmenen vuoden kuluttua mitään merkitystä. Me muistamme toisemme vuosien jälkeen vain hämärästi.

Silti, juuri nyt minä kaipaan häntä niin paljon, etten koskaan kuvitellut sitä mahdolliseksi. Minä kaipaan häntä, kun olen valveilla ja unissa me kohtaamme taas. Aamulla herätessäni en tahtoisi avata silmiäni. Miksi minun täytyy luopua hänestä? Kuvittelin, että en ikävöisi häntä. Kuvittelin, että voisin unohtaa hänen kellan pörheät hiuksensa ja  metsävihreät silmänsä ja pienen luomen vasemmassa poskessa. Kuvittelin voivani olla ajattelematta hänen ääntään ja puhettaan ja ajatuksiaan. Sain huomata olevani väärässä.

En voi kulkea koulussa yrittämättä etsiä häntä katseellani. Harhailen pitkin käytäviä, joita on liikaa. Kasvottomat ihmiset ympärilläni tukkivat tieni, enkä pääse heidän lävitseen. Joskus tavoitan hänen silmänsä, jotka ovat vakavat ja tummat, enkä kestä hänen katsettaan. Minun täytyy katsoa poispäin. Minun täytyy katsoa poispäin. Minun täytyy katsoa muualle, jotten ryntäisi hänen luokseen ja kietois käsiäni hänen ympärilleen.

Miksi se ei voinut jatkua?

Olen syyttänyt itseäni tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Olen miettinyt, mitä tein väärin ja kuinka olisin voinut tehdä kaiken toisin. Olen suunnitellut jokaista sanaa myöten, mitä sanoisin, jos voisin kääntää aikaa taaksepäin ja palata siihen hetkeen, kun tapasin hänet. Olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi alusta alkaen pitänyt tuntea häntä kohtaan eri tavalla.

Hänen maailmaansa eivät kuulu minun tunteeni. Hänen maailmansa ei kuulu, että tyttö rakastaa toista tyttöä. Hänen maailmaansa ei kuulu, että ystävyys ei toisen puolesta olekaan pelkkää ystävyyttä. Minä en kuulu hänen maailmaansa. Silti haluaisin niin kovasti olla osa sitä.

Minä tahtoisin pyytää häneltä anteeksi. Minä en ollutkaan se, joksi hän minua luuli. Minä en onnistunut tappamaan sisälläni soivaa laulua. Teeskentelin, että en kuullut sitä, mutta se soi niin lujaa, etten voinut hillitä sitä. Ehkä minä olin liian läpinäkyvä. Ehkä en osannut näytellä tarpeeksi hyvin. Minä haluaisin pyytää häneltä anteeksi sitä, että olen se mikä olen. Mutta en voi muuttua.

Olen oppinut mitä tarkoittaa kaipaus. Se tarkoittaa yksinäisiä hetkiä kotona, kun kellon viisarit eivät liiku. Se tarkoittaa puristavaa tunnetta vatsassa, kun avaa jääkaapin oven ja näkee siellä jogurttia, josta hän pitää. Se tarkoittaa itkua kurkussa, kun tietää, ettei kukaan enää koskaan tule kutsumaan minua Kissaksi. Se tarkoittaa tyhjää katsetta silmissä, kun katsoo itseään peilistä.

Hän oli minun Suteni. Hän oli pehmeä ja lempeä ja viisas. Ja kuitenkin peto. Hän raateli minun tunteeni pieniksi, eträviksi palasiksi, jotka nyt repivät minua sisältä. Silti minä kaipaan häntä enemmän kuin mitään muuta.

Tiedän, että tämä suru menee ohi. Elämä jatkuu ja ehkä jo kuukauden kuluttua jaksan nauraa koko asialle. Olinpas tyhmä silloin. En minä koko loppuikääni tule muistelemaan häntä. Kuitenkin juuri nyt minä ajattelen häntä ja rakastan häntä, jos nyt tämänikäinen osaa mitään rakkaudesta sanoa. Hän ei ehkä koskaan saa tietää sitä. Mutta hän oli minun ensimmäinen enkelini.