You were always there
Like a shining light
On my darkest days
You were there to guide me
And I miss you now
I wish you could see
Just how much your memory
Will always mean to me


In a blink of the night
I never got to say goodbye


Like shooting star
Flown across the room
So fast, so far
You were gone too soon
You're part of me
And I'll never be the same
Here without you
You were gone too soon


Tää on omistettu mun elämän enkelille
Ainoolle ihmiselle, jota oon koskaan rakastanu, enkä koskaan tuu rakastaa ketään enempää ku sua

Mi vida sin ti, es no vivir <\3

-R.I.P Sanni Ella Amanda Jokinen 25.4.1992-6.2.2011-

Ka-ka-ka-ka-kappas vaan
Huomasin että sua ra-kas-tan
Lupasin pitää mun tunteeni kurissa
Mutta mitäs teet kun sut nään joka unissa
Ollaan frendei, oli meidän motto
Ajateltiin sillon, että tokkopa
Tästä tulis mitään sen vakavampaa
Mutta sä tyttö vaan veit jalat alta
Kirjaimellisesti mä rupesin horjuu
Päätöksissä, en pystyny torjuu
Tunteita näitä ja nyt olet kanssani
Vannoin sua rakastavani
Honeybunny tahdon sut
Vaan muut saa mitä tahansa mussuttaa
Oot mun, mä oon sun
Ollaan yhdessä
Rakkauden tunne joka sydämeni sykkeessä

Can't really

I met him in the rain and tears went down my eyes as we kissed for the first time
It was love at first sight, it was wonderful and nice
What it really was, was suicide
And I cannot find a reason why he stayed that night with a girl we knew
He said it meant nothing
Well if that's what he wants, what the hell did I mean to him

And now they're wondering why I can't really like myself and feel pretty
But he gave my love to someone else
And now they're wondering why I can't really be myself and feel pretty
But he took too much and now I am gone

Just a bit of  time goes and I already know who's child I'm carrying inside me
It was just a weak moment, now the love that we felt is down on the floor as I bleed
Well it really meant nothing, at the same time it meant everything
What can I do
I'm just a little cracked up lying in my bed tonight

And I smile and I cry and I try to understand
But I can't
And I wait and I wait
For nothing...

Life is good
I can't complain
I mean I could
But no one's listening
Your image overhelmed my brain
And it feels great

Naah...

Kaikki ajatukset taas vaan pyörii päässä ja päätä särkee... Olin tänään vielä kaiken sen kävelemisen lisäks uudella lenkillä puol ysin jälkeen, etten ois tehny mitään tosi tyhmää ja harkitsematonta. Jos tää mun elämä lähtee taas luisuu alamäkee, ni mua ei sit enää sen luisun jälkeen oo... Ellei tapahdu jotain tosi mullistavaa.

Torstaina ois mun synttärit ja perjantaina tulee vieraita. Pitäis ehtii tehdä 102 asiaa ennen sitä. Sit mul on menossa jotain säätöä ja sen säädön pitäis tulla mun synttäreille perjantaina :) Se olis kyllä maailman paras synttärilahja :D

No mut joo... Kiviäkin kiinnosti taas tämä tieto ja meikä lähtee unille, että jaksaa huomenna piikittää itteensä ja toisia koulussa ;) Apuaaa!!! En haluu :/

Paras ystävä

Sinä sen tiedät,
olet mulle se numero yksi.
Kun sinulla on vaikeaa,
minä kuuntelen,
yritän saada suusi hymyyn upeaan.
Kun minulla on vaikeaa,
oloni helpottaa kun äänesi kuulla saan,
huolet sulle kertoa voin.
Luotan suhun enemmän ku kehenkään muuhun,
ja sinä tiedät sen, sinä voit myös luottaa minuun.
Ei olisi maailmaa ilman sinua,
ilman sinun ystävyyttäsi.
Maailma tuntuisi harmaalta ja synkältä,
ilman sinua.
Ei niitä iloisia naurahduksia,
surullisia kyynelehtimisiä.
Kaikki on tuntuu paremmalta kun on joku jolle ne kertoa,
Ei olisi niitä hetkiä hyviä,
hetkiä huonoja,
ystävyys kaiken kestää,
eikä kukaan onnistu tätä rikkomaan.

Tää on Evelle <3 Mun parhaalle ystävälle ja päivien pelastajalle <3 Kiitos et sä oot aina siinä <3

Sinä

Sinä kuljet minun ohitseni. Päivittäin sinä kuljet ohi aivan läheltä ja minä voin  haistaa hiustesi tuoksun, nähdä silmiesi hymyn ja tuntea askeltesi kaiun lattiaa vasten. Voisin kietoa käteni ympärillesi, niin läheltä sinä kuljet. Voisin sivellä kasvojasi ja suudella otsallesi karannutta hiuskiehkuraa. Tämän kaiken voisin tehdä ja paljon muutakin, jollet sinä kuitenkin kulkisi niin kaukana minusta. Vieraus venyttää meitä erottavat kolme senttimetriä valovuosiksi, joiden yli en pysty kurkottamaan.

Sinä olet sanonut minulle niin vähän, että lauseet voisi laskea kahden käden sormilla. Minäkään en ole puhunut sinulle, paitsi ajatuksissani joka hetki. Ajatuksissani minä kerron sinulle helliä salaisuuksia.

Haluaisin suudella sinua sateessa, kun pisarat tanssivat ympärillämme kuin kyyneleet, jotka eivät muista, että niiden pitäisi surra.

Haluaisin maalata sormiisi mietiskelevien aaltojen värit.

Miksi minun on niin vaikea lähestyä sinua? Olen kai ajatuksissani luonut sinusta kuvan, johon olen ihastunut ja jota en halua rikkoa. Se on typerää. Mielikuvaa ei voi halata. Tahtoisin oppia tuntemaan sinut oikein kunnolla, vaikka et sitten olisikaan mitään sellaista kuin olen kuvitellut. En halua vain haavekuvia, tahdon tutustua todelliseen ihmiseen. Mutta en vain saa sitä tehdyksi. Lähelläsi minut valtaa pelko siitä, että inhoat minua, vaikka et edes tunne minua. Yritän selittää itselleni, että ethän sinä voi inhota ketään, jota et tunne.

Kuinka minä sitten voin olla ihastunut johonkuhun, jota en tunne?

Sinä tulet uniini melkein joka yö. Sinä hymyilet minulle ja kävelet minua kohti. Katsot minua silmiin, enkä väistä katsettasi. Unissani minä olen rohkea ja itsevarma. Voisin suojella sinua kaikelta. Unissani me matkaamme kaukaisiin maihin, joista kukaan ei ole koskaan kuullut mitään. Meidän yllämme taivas kaartuu korkeana ja ihmeellisen värisenä. Se on niin kaunis, että meidän on pakko katsoa toisiimme, jotta emme pakahtuisi. Sinun silmäsi ovat syvät ja tummat. En osaa täysin tulkita katsettasi, mutta se on niin oudon kiehtova, että minua alkaa itkettää.

Herään siihen, että olen itkun partaalla. Painan kasvoni tyynyä vasten, mutta kyyneleet eivät tule. Miksi minun täytyy herätä, kun unissani olen niin paljon onnellisempi?

Sinä olet jo osa elämääni ja minusta tuntuu siltä, että nämä minun tunteeni sinua kohtaan ovat tärkeämpiä kuin mikään muu aiempi elämässäni. Siksi minun täytyy noukkia sisältäni itsevarmuuteni hiukkaset ja tulla juttlemaan sinulle. Meistä täytyy tulla ystävät. Minun täytyy ainakin yrittää, koska muutoin vietän koko loppuelämäni kirjoittamalla sinulle tällaisia samanlaisia tekestejä, joita sinä et koskaan tule näkemään.

Olen oppinut mitä on kaipaus

Olen oppinut, mitä on kaipaus. Olen oppinut tuntemaan ikävän ja tyhjyyden, jotka kiertelevät ympärilläni. Olen saanut huomata kuinka pitkiä ja hiljaisia yöt ovat.

Hän oli elämässäni ehkä vain vähän aikaa. Maailmankaikkeuden historian kannalta meidän tuttavuutemme oli vain henkäys. Me tulemme molemmat tapaamaan elämässämme vielä niin paljon ihmisiä, ettei kohtaamisemme tule olemaan kuin ehkä yksi satojen joukossa. Lausutuilla sanoilla ei kai ole kymmenen vuoden kuluttua mitään merkitystä. Me muistamme toisemme vuosien jälkeen vain hämärästi.

Silti, juuri nyt minä kaipaan häntä niin paljon, etten koskaan kuvitellut sitä mahdolliseksi. Minä kaipaan häntä, kun olen valveilla ja unissa me kohtaamme taas. Aamulla herätessäni en tahtoisi avata silmiäni. Miksi minun täytyy luopua hänestä? Kuvittelin, että en ikävöisi häntä. Kuvittelin, että voisin unohtaa hänen kellan pörheät hiuksensa ja  metsävihreät silmänsä ja pienen luomen vasemmassa poskessa. Kuvittelin voivani olla ajattelematta hänen ääntään ja puhettaan ja ajatuksiaan. Sain huomata olevani väärässä.

En voi kulkea koulussa yrittämättä etsiä häntä katseellani. Harhailen pitkin käytäviä, joita on liikaa. Kasvottomat ihmiset ympärilläni tukkivat tieni, enkä pääse heidän lävitseen. Joskus tavoitan hänen silmänsä, jotka ovat vakavat ja tummat, enkä kestä hänen katsettaan. Minun täytyy katsoa poispäin. Minun täytyy katsoa poispäin. Minun täytyy katsoa muualle, jotten ryntäisi hänen luokseen ja kietois käsiäni hänen ympärilleen.

Miksi se ei voinut jatkua?

Olen syyttänyt itseäni tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Olen miettinyt, mitä tein väärin ja kuinka olisin voinut tehdä kaiken toisin. Olen suunnitellut jokaista sanaa myöten, mitä sanoisin, jos voisin kääntää aikaa taaksepäin ja palata siihen hetkeen, kun tapasin hänet. Olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi alusta alkaen pitänyt tuntea häntä kohtaan eri tavalla.

Hänen maailmaansa eivät kuulu minun tunteeni. Hänen maailmansa ei kuulu, että tyttö rakastaa toista tyttöä. Hänen maailmaansa ei kuulu, että ystävyys ei toisen puolesta olekaan pelkkää ystävyyttä. Minä en kuulu hänen maailmaansa. Silti haluaisin niin kovasti olla osa sitä.

Minä tahtoisin pyytää häneltä anteeksi. Minä en ollutkaan se, joksi hän minua luuli. Minä en onnistunut tappamaan sisälläni soivaa laulua. Teeskentelin, että en kuullut sitä, mutta se soi niin lujaa, etten voinut hillitä sitä. Ehkä minä olin liian läpinäkyvä. Ehkä en osannut näytellä tarpeeksi hyvin. Minä haluaisin pyytää häneltä anteeksi sitä, että olen se mikä olen. Mutta en voi muuttua.

Olen oppinut mitä tarkoittaa kaipaus. Se tarkoittaa yksinäisiä hetkiä kotona, kun kellon viisarit eivät liiku. Se tarkoittaa puristavaa tunnetta vatsassa, kun avaa jääkaapin oven ja näkee siellä jogurttia, josta hän pitää. Se tarkoittaa itkua kurkussa, kun tietää, ettei kukaan enää koskaan tule kutsumaan minua Kissaksi. Se tarkoittaa tyhjää katsetta silmissä, kun katsoo itseään peilistä.

Hän oli minun Suteni. Hän oli pehmeä ja lempeä ja viisas. Ja kuitenkin peto. Hän raateli minun tunteeni pieniksi, eträviksi palasiksi, jotka nyt repivät minua sisältä. Silti minä kaipaan häntä enemmän kuin mitään muuta.

Tiedän, että tämä suru menee ohi. Elämä jatkuu ja ehkä jo kuukauden kuluttua jaksan nauraa koko asialle. Olinpas tyhmä silloin. En minä koko loppuikääni tule muistelemaan häntä. Kuitenkin juuri nyt minä ajattelen häntä ja rakastan häntä, jos nyt tämänikäinen osaa mitään rakkaudesta sanoa. Hän ei ehkä koskaan saa tietää sitä. Mutta hän oli minun ensimmäinen enkelini.

Kato peiliin

Sä sanot ettei kiinnosta, mitä nyt pienistä

todellinen piru tulee esiin enkelistä

Sä suojelit mua, kun kuljin tätä matkaa

siihen kaikki päättyi, en haluu enää jatkaa

Syytät kaikesta mua, mut mieti mitä sä teit

paiskasit sydämeni maahan ja uusiks sen taas veit

Mitä mun pitäis sanoo, kun ei ole sanottvaa

sun on pakko jatkaa, peiliin sun on katottava

se ei auta et syytät muita sun omist ongelmista

Jäljet kyynelten

Mä peitän taitavasti jäljet kyynelten
Miks mä aina joudun kokemaan pettymisen?
Katso mun sisimpään,
huomaat kuinka joudun kärsimään

Enkeli

Mitä voi sanoa päivistä, jotka kuluvat ohi niin nopeasti, ettei niitä ehdi edes huomata? Mitä voi sanoa hetkistä, joiden toivoisi kestävän loputtomiin, mutta jotka juoksevat pakoon nauraen? Mitä voi sanoa siitä äkillisestä ilosta, kun huomaa, että on tutustunut toiseen?

En tiedä osaanko kirjoittaa, miltä on tuntunut tutustua Susannaan. Hyvältä totta kai, mutta en osaa oikein tarkemmin määritellä millä tavalla hyvältä.

Vielä en voi sanoa, että olisimme ystäviä. Emme ihan vielä. Kestää ehkä päivän tai pari. Tai viikkoja. Juuri nyt olemme kuitenkin hyvää vauhtia kulkemassa kohti ystävyyttä ja toisaalta se huolettaa minua. Mitä pitemmälle annan tämän mennä, sitä vaikeampaa on olla yksin salaisuutensa kanssa. Mutta minä en aio perääntyä.

Mitä voi sanoa siitä onnesta, kun voi istua toisen kanssa ruokalan pöydässä ja puhua kasvotusten, eikä tarvitse salaa vieresestä vain vilkuilla? Mitä voi sanoa siitä riemusta, kun voi juosta toista kohti käytävällä ja nähdä tämän hymyilevän?

Minulla ei ole sanoja kuvailemaan iloani. Eikä toisaalta myöskään sanoja sille pelolle, jonka olen huolellisesti kätkenyt sydämeni nurkkaan.

Mutta sen minä tiedän, että ystäväni Dora oli aivan oikeassa sanoessaan toissaviikon torstaita elämäni onnenpäiväksi, sillä sitä se tosiaan on ollut. Ilman sitä päivää tätä tuttavuutta ei ehkä olisi, vaan minä harhailisin yhäkin ympäri koulun käytäviä ja katselisin lattian harmaata mitäänsanomattomuutta, keräten rohkeutta mennä viimeinkin juttelemaan sille enkelille, joka istuu terveystiedon luokan eturivissä.

Empulle

Mä en jaksa kattoo mitä elämälläs teet
Mua rupee säälittää, valuu poskel kyyneleet
Kai sä nyt huomaat et tää tekee mulle pahaa
Ilman sua sillo en ois pysyny elossakaan
Mut se on nyt mennyttä, turha perään itkee
Yritin sun kaa elää, olin vitun sitkee

Muistatko?

Muistatko kun luvattiin ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista?
Entä ne kyyneleet sen kusipään takia?
Entä se ihana nauru kaiken sen helpotuksen keskeltä?
Muistatko kun naurettiin yhdessä?
Kun vietettiin koko kesä yhdessä?
Kun kerrottiin salaisuuksia, joista kukaan ei tiennyt mitään?
Kun olimme erottamattomat?

Helpottunut olo :)

Ah, ihanaa, mun ahdistus on poissa ja asiat on selvitetty :) Torstaina olin koulussa ja sain viestin: "eikä, et sä voi vaan tolleen lähtee viikonlopuks pois, ilman et tätä on selvitetty :/ kauhee vkloppuhan meille tulee jossei osata olla ja mietitään tätä koko ajan". Loppujen lopuks menin torstaina käymään siellä kun pääsin koulusta. Sit oltiin juhlistamassa riidan loppua Salon Tivolissa :D Ja hauskaa oli taas.

Oon niin onnellinen et saatiin tää selvitettyy, nyt mua ei enää ahdista, vituta eikä raivostuta. Helpottunut olo... :)

Jaa

Jos mää vaan annan olla... Menee nii hermot taas, että! Onneks mä pääsen viikonlopuks vittuun täältä Salosta... Ku ei voi sit vittu edes selvittää asioita ku täytyy olla tommonen vitun idiootti. Haluisin ees saatana selvittää tän asian, mutku ei ni ei.

No onneks edes jotai hyvää tähänki päivään :D Olin maanantaina kattomas kämppää ja tänään mulle soitettiin et se kämppä on mun! Jeij! 15 pvä olis sitte muutto :D Ainoo varjopuoli täs on se, et siin on 2 kk:n takuuvuokra + puolen kuukauden vuokrat päälle, brb... Sossuun sit vaa.

Edelleen tekee mieli ampua ihteni... Vaik toisaalt tekis mieli kyl ampuu tän keissin toinenkin osapuoli. Ihminen ei yksinään riitele, se on vissi juttu. Kyl on ihmisen elämä niin pirun hankalaa!

Vituttaa

On se kivaa olla riidoissa parhaan kaverin kanssa :( Luulin jo saaneeni selvitettyä asian, mut oli niin helvetin jäätävä tunnelma aamulla... Tunnen itteni niin kusipääks ja voisin ampuu itteni. No ei tarvi pelästyy, en oo tekemässä sitä. Oon yrittäny sitä niin monta kertaa ja aina epäonnistunut, ni päätin et se ei oo mua varten. Kuolen sit ku kuolen.

Mun päässä on pyöriny yks runo jo monta päivää mut en millään saa sitä loppuun... Huoh... Ihme ettei tästäkään riidasta tullu sen suurempaa inspiraatioaaltoa, vaik luulin et oisin voinu kirjottaa vaikka kirjan.

Jos nyt vaikka lopettaisin tän kirjottamisen ja yrittäisin keskittyy koulujuttuihin... Pitäis selvittää mitä tarkottaa muistutus, kantelu, valitus, sosiaaliasiamies ja potilasasiamies :D Ja kiinnostaa ihan kympillä :P Mut joo...

Uusi vuosi, uudet kujeet ;)

Olipas uus vuos... Alkuilta meni ihan jees, join parit siiderit saunan jälkeen ja kävin pommeilemas :D Rakas exäni vonkas mua takas ja ilmotti tänää ettei tarkottanu sanaakaa xD Ihan sama, ku meikällä on ihan muut neidot mieles ;) Huomenna meen kattoo kämppää ja toivon mukaan pääsen pian muuttaa sinne :D Sit on MEGATUPARIT! Saas nähä tuleeko tästä vuodesta yhtään sen parempi ku edellisestä :)