Jos mä vaan voisin
tekisin kaiken toisin
en itkisi enää.
Voiko olla kylmempää
kuin sydämeni jäätynyt yön pakkasessa?
Syytön ja viaton sielu
tahrataan toisetn verellä ja kyynelillä.
Joutuu vaeltamaan yössä pimeässä
kunnes aamu sarastaa ja pimeys
väistyy valon tieltä.
Pian joku löytää vastauksen.
Mutta onko se oikea?
Sitä ei kukaan tiedä
ennen kuin antaa pimeyden viedä.

Kaunis kuin ruusu
jäätynyt maassa.
Kylmä se on
ja eloton.
Niin monet tiet kuljettu
polut tallattu.
Taivaalle maalattu sade piiskaa maan.
Julma se on
ja armoton.
Ei sitä pieni ihminen voi ymmärtää
miten paljon on tuskaa ja ikävää.

Mitä oikeastaan enää odotan?
Eikö tämä painajainen lopu koskaan?
Enää en milloinkaan
voi elämään uskoa.
Voin vain toivoa,
että saisin siivet ja voisin lentää
kauas pois.
Entiset siipeni katkenneet
maahan pudonneet
kuin syksyn lehdet
tuulen mukana pois lentäneet.
Koskaan ei palata voi.