tiistai 6. syyskuuta 2011

Ikuinen hymy

Minä putosin kohti maata
kuun pienentyessä hitaasti
kyynelten sumentamassa näkökentässäni
Suupielilläni leikitteli hauras hymy
Minä hymyilin
Hymylin vielä silloinkin, kun
pimeys lävisti minut
Keihästi mustana
leimahtavan salaman tavoin
Ja vaikka silmieni katse hitaasti sammuikin
ei kuolema kyennyt pyyhkimään tuota hymyä huuliltani

1 kommentti:

  1. hui.. Aika visuaalinen teksti.. Voi melkein nähdä tuon putoamisen mielessään.. Hymy... Niin...

    VastaaPoista