Jos mä vaan voisin
tekisin kaiken toisin
en itkisi enää.
Voiko olla kylmempää
kuin sydämeni jäätynyt yön pakkasessa?
Syytön ja viaton sielu
tahrataan toisetn verellä ja kyynelillä.
Joutuu vaeltamaan yössä pimeässä
kunnes aamu sarastaa ja pimeys
väistyy valon tieltä.
Pian joku löytää vastauksen.
Mutta onko se oikea?
Sitä ei kukaan tiedä
ennen kuin antaa pimeyden viedä.

Kaunis kuin ruusu
jäätynyt maassa.
Kylmä se on
ja eloton.
Niin monet tiet kuljettu
polut tallattu.
Taivaalle maalattu sade piiskaa maan.
Julma se on
ja armoton.
Ei sitä pieni ihminen voi ymmärtää
miten paljon on tuskaa ja ikävää.

Mitä oikeastaan enää odotan?
Eikö tämä painajainen lopu koskaan?
Enää en milloinkaan
voi elämään uskoa.
Voin vain toivoa,
että saisin siivet ja voisin lentää
kauas pois.
Entiset siipeni katkenneet
maahan pudonneet
kuin syksyn lehdet
tuulen mukana pois lentäneet.
Koskaan ei palata voi.

Tuulien teitä

Lasken matkaan leijan kauneimman
Se saa lentää tuulien teitä
Toivo nousee yli ulapan
Anna rauha, varjele meitä
Anna rauha, varjele meitä

Laitan matkaan toiveen kauneimman
Se saa lentää tuulien teitä
Pyyntö kantaa yli maailman
Anna rauha, varjele meitä
Anna rauha, varjele meitä

Tämäkään ei ole omaa tekstiä, mutta tätäkin on tullut laulettua päiväkodissa ja ala-asteella :) Ihana laulu tämäkin <3

Ystäväni on kuin villasukka

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää
Ja minun ystäväni on kuin niityn kukka, joka saa minut hymyilemään
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan
Vien sinut katsomaan, miten aurinko laskee puiden taa ja saa taivaan punertamaan

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin
Kun mä sitten joskus olen aikuinen,
niin toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en

Ei ole omaa tekstiä, mutta oli pakko laittaa tää tänne, kun tuli jostain vastaan ja muistan, kun laulettiin tätä joskus pikkusena päiväkodissa tai ala-asteella koulussa. Niin ihana laulu :)<3

Yön pimeinä hetkinä mietin sua
Voisko olla niin, että säkin rakastat mua
Mä mitään muuta toivo niin en
kuin että saisin elää kanssasi hetken jokaisen

Käsi kädessä

Kävelet asemalle luokseni. Näet minut ja hymyilet. Katsot minua, otat kädestäni. "Ei välitetä muiden katseista, sillä me seurustellaan, me rakastetaan toisiamme. Ne ei tiedä mitään tästä" sä sanot ja hymyilet. Lähdet johdattamaan minua kohti suurta kauppakeskusta, joka on täynnä ihmisiä. Tunnen kuinka muut tuijottavat meitä kahta, kahta tyttöä käsi kädessä. Tunnen kuinka puristat kättäni lujempaa. Tajuan, että rakastan sua enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa. Tästä illasta lähtien kävellään käsi kädessä, näytetään rakkautemme. Me. Minä ja sinä, me kaksi tyttöä kävellään nyt ja ikuisesti käsi kädessä ja rakastetaan toisiamme.

Tämmönen pieni tarinanpoikanen syntyi pari vuotta sitten, kun kuulin Jenni Vartiaisien "Ihmisten edessä" kappaleen ekaa kertaa. Ja samana päivänä tapahtui tää kyseinen tarina, kun menin tyttöystäväni luo ja silloin kävelimme ensimmäistä kertaa "käsi kädessä, ihmisten edessä". :D

Menneisyys

Jokainen sana jonka sanoit, poltteli ihollani. Minä olin kaivannut niin paljon ääntäsi. Sitä, kuinka kuiskasit korvaani kauniita sanoja, viettelit mieleni mukaan leikkiisi, joka veisi meidät taivaisiin. Luoja miten olenkaan ikävöinyt sitä.
 Joskus sinä lähdit sanomatta sanaakaan, katosit vain. Silloin taivas itki kanssani, suri kohtaloani. Sitä kuinka jouduin olemaan yksin. Jokainen päivä istuin taloni portailla, katselin ruusupensasta portinpielessä ja kohdistin katseeni jokaisen kuulemani askeleen takia. Vain siksi, että ikävöin sinua.
 Silloin kun ikävä painoi päälleni tummana varjona, mietin karheita taiteilijan sormiasi, suloista, hiemas sekaisin olevaa hiuspehkoasi ja käheää ääntäsi, sekä niitä sinisiä silmiäsi, joihin olin ensisilmäyksellä rakastunut.
 Tapasi puhutella minua, oli ihan omaa luokkaansa. Äänesi suuteli korviani, sormesi tanssahtelivat ihollani ja saivat minut ekstaasiin. Öisin saatoit herättää minut vain sanoaksesi rakastavasi minua.
 Maksaisin mitä tahansa, että saisin nuo yöt takaisin. Että saisin taas tunte sormesi ihollani, henkäyksesi kasvoillani. Mutta en voi. Se on menneisyyttä. Sinä olet menneisyyttä.

Siivet

Ihmisiä ei ole tarkoitettu lentämään
Heidät on tarkoitettu putoamaan
Niin minutkin
Painovoima tarrasi minuun
Johdatti minut noudattamaan iänkaikkista lakia
Tuulenpuuska repäisi kovakouraisesti siipeni irti
Katsoin kuinka valkoiset höyhenet levittäytyivät
ympärilleni lumihiutaleiden tavoin
Ne painoivat minu lempeästi maahan
Ja siihen minä jäin
Lumen keskelle nukkumaan
Nukkumaan ikuista unta

Ikuinen hymy

Minä putosin kohti maata
kuun pienentyessä hitaasti
kyynelten sumentamassa näkökentässäni
Suupielilläni leikitteli hauras hymy
Minä hymyilin
Hymylin vielä silloinkin, kun
pimeys lävisti minut
Keihästi mustana
leimahtavan salaman tavoin
Ja vaikka silmieni katse hitaasti sammuikin
ei kuolema kyennyt pyyhkimään tuota hymyä huuliltani