Tornini täytti suuri hiljaisuus
sieluni julma rakkaudettomuus.
Yön usvassa sateen kellot soivat
tuskin rakkainta enää takaisin toivat.
Simpukan sisään lämpöni suljin
pimeän tarhoihin side silmillä kuljin.
Vuodet lipuivat haaveita hioen
sinut muitojen seitteihin sulkien.
Yhä valvon kuun kaarta katsellen
niistä kasvosi vielä tunnistaen.
Vaikka pystyitkin kaiken unohtamaan
jäi tuskani tuuliin vaikeroimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti