Katson sinua taas kauempaa.
Sinäkin vilkaiset minua varovasti.
Pelkäät tunteitasi.
Näen sen silmistäsi.
Tiedän kuinka paljon haluaisit sitä,
mutta pelkäät.
Pelkäät menettäväsi kaiken.
Suosion, maineen, ystävät.
Ystävät, jotka eivät oikeasti ole ystäviäsi.
He ovat vain ihmisiä,
joiden kanssa vietät aikaa,
vain siksi, että sinulla olisi joku.
Minä haluaisin olla se joku sinulle.
Haluaisin olla aina vierelläsi.
Lohduttaa sinua suruissasi.
Nauraa kanssasi, kun olet onnellinen.
Mutta sinä et anna minulle mahdollisuutta,
koska pelkäät.

Tänään minä teen sen.
Teen sen kaikkien uteliaiden silmien alla.
Seisot taas tavanomaisessa paikassasi ringissä.
Ringissä, jossa niinkutsutut ystävät puhuvat.
Puhuvat jostain, jolla ei ole sinulle mitään väliä.
Kävelen siihen viereesi.
Huomaat minut ja huulillesi kohoaa hymy.
"En jaksa enää odottaa", sanon ja kiedon käteni ympärillesi.
Menet hieman hämillesi, mutta hymyilet edelleen.
Painan huuleni huulillesi.